Kaappeja penkoessa löysin vanhat kasvivärjäystarvikkeeni ja siitähän innostus löhti. Vielä kun uusimmassa Maalla -lehdessä oli sopivasti juttu aiheesta, ja citarissa poistokorissa luonnonvalkoista TicoTicoa .. Eikun lankaa vyyhdille ja keräämään värjäyskasveja. Kuvassa vyyhdille on menossa myös vanhaa virolaista villalankaa kaapinpohjilta. Myös seikkaveikkaa sai mennä vyyhdille ja pataan. Edellisen värjäyskerran jäljiltä löytyi vieläpä alunaa puretukseen niin ei sitäkään tarvinnut lähteä hankkimaan, vain vanha lämpömittarini oli pätkähtänyt vuosien saatossa poikki joten semmoinen oli hankittava uusi.



Ajattelinpa kokeilla ensinnä haavanlehtiä, niitä kun tässä meidän torpan vieressä riittää. Kuvassa lehtiä on pussillinen saunanlauteilla kuivanneina (n 160 g). Tuo pussukka on oiva apu kasveilla värjätessä, kasvit vaan pussiin ja kiehumaan niin ne on helppo ottaa liemestä keittelyn jälkeen. Ystäväni Hanna-Kaisa teki pussin vanhasta verhosta.
Keräsin myös pajunlehtiä, maitohorsmaa ja puna-apilaa. Sipulinkuoria, sinipuuta ja hasselpähkinän kuoria olikin valmiina tarvikevarastoissa. Eikun kattila puuhellalle porisemaan..





No siinä niitä nyt on. Luonnonvalkeat villalangat muuttuivat iloisen kellanvihreiksi. Takimmaiset hieman tummemmat saivat värinsä kuivista haavanlehdistä, etummaisiin vasemmalla käytin tuoretta puna-apilaa. Oikealla puolikuivilla horsmanlehdillä värjätyt. Puretuksena käytin alunaa.