Kävin keväällä yhden päivän mittaisen villiyrttikurssin. Sen jälkeen olen katsellut rikkaruohoja ihan uusin silmin ja pihanhoitokin on ollut helpompaa kuin aiemmin. Lautaselle ovat päässeet voikukat, siankärsämöt, mesiangervot, poimulehdet, nokkoset, maitohorsmat... Tänään kokeilin jotain ihan omaa versiota raparperikiisselistä; raparperi-lillukkakiisseliä. Raparperit ovat omalta kasvimaalta ja lillukanlehdet takapihan metsiköstä, makeutus ruskealla kookossokerilla. Yllä keitos kiehahtamassa ja alla valmiina soseutettuna lautasella. Hyväähän siitä tuli, ja aivan uusi makuelämys. Isännän mielestä nokare kermavaahtoa olisi kruunannut annoksen. Kermaa meillä ei nyt tähän hätään ollut mutta ehkä enskerralla. Väri on vähän synkkä mutta ihan just minun lempiväri, myrkynvihreä :)
 

Pitäjämme pop-up käsityöputiikki Selma avaa pian taas ovensa kesäkauteen. Minä meinasin viedä myyntiin ihan perustarvikkeita, villasukkaa ja hellemyssyä. Kumpaakohan tarvitaan tänä kesänä enemmän..  Ihan hyvät pinot alkaa olla jo molempia valmiina. Myssyt ovat Novitan Bambua ja Kastetta, villasukat Seikkaveikkaa raidoilla ja ilman.

Siinä nyt sitten ovat parkitsemani kalannahat. Nämä olen pehmittänyt rapsiöljyn kanssa eli niistä voisi vaikka ommella jotakin. Aika tummiksi nahat menivät öljyllä pehmittäessä, mutta kyllä niissä vielä kuvioita näkyy. Ruskea sävy nahkoihin tuli pajunkuoresta, jota käytin parkitsemiseen. Nahkamaisimmat nahat tuli ehkäpä lohista, joita kaksi oikeanpuolimmasta. Keskellä on kuhan nahka ja vasemmalla kaksi madetta. Osan nahoista annoin kuivua ilman pehmitystä, saa nähdä mitä niistä sitten keksisi. Parkitseminen oli mielenkiintoista hommaa, nyt on jo seuraavaa satsia varten nahkoja pakkasessa ja odottelen että pääsen keräämään pajunkuorta. Vielä kun keksisi värkätä näistä valmiista nahoista jotakin..

Meidän mummi on yhä innostunut puutöistä ja näköjään värkkää puusta vaikka mitä. Joskus mainitsin hälle että olisipa hieno semmoinen perinteinen puinen juustomuotti. No, tämmöinen sieltä sitten yhtäkkiä tuli, mummin puutyöpajalta, ihan muuten vaan -lahjana. Hieno muotti on, ja ihan valmiina käyttöön, pitänee ruveta opettelemaan juuston tekoa..

Kalannahkojen parkitseminen, siinä minun kevään uusi projekti. Kansalaisopiston kurssi aiheesta pyörähti käyntiin viikko sitten ja nyt minulla on 11 kpl nahkoja (lohta, kuhaa, madetta) lillumassa pajun kuoresta keitetyssä parkkiliemessä. Nahat ovat olleet jääkaapissa nyt viikon ja liemen olen vaihtanut päivittäin. Nyt nostin astian viileään eteiseen. On mielenkiintoista huomata kuinka nahat ovat alkaneet muuttua ja imeä parkkiainetta. Saa nähdä miten tässä käy, muutaman viikon päästä nahat otetaan liemestä ja aletaan pehmittää niitä. Hienoa tässä hommassa on se, että mitään kemikaaleja ei käytetä, ainoastaan pajun kuorta ja pehmitysvaiheessa ruokaöljyä.

Alla jo pariin kertaan keitettyjä pajunkuoria, niistä pitäisi saada keitettyä vielä yksi satsi laimeaa parkkilientä.

Kurssipäivänä keitettiin iso satsi open keräämää pajunkuorta, jotta saatiin kaikille ensimmäiset liemet mukaan. Se kuori oli keitetty jo kolmeen kertaan joten se oli menossa kompostiin. Minä otin kuoret kuiteskin matkaan ja kokeilin irtoisiko niistä vielä vaikka väriä lankaan. No, kyllähän nillä vielä hiukan sai punarusehtavuutta villalankaan. Värjätyn vyyhden vieressä on alkuperäisen vaalea lanka verrokkina.

Minun amigurumipupuilla on selvästi kevättä rinnassa, näyttävät lisääntyvän ja vieläpä keväisissä väreissä. Puput ovat niin hassuja että pakkohan niitä on tehdä lisää. Tällä kertaa tein pupujen silmät helmien sijasta ommellen niin puput soveltuvat turvallisesti myös pikkutaaperoille. Lankana Novitan Pirta -akryylilankaa, koukulla 3 mm. Manu-kolli nauttii myös keväästä.

Vesinokkaeläin kuuluu ehdottomasti sarjaan hassut eläimet. Ohje tähän oli kirjassa: Brigitte Read; Supersuloiset maskotit. Räpylät tein hiukan omalla tavalla kun kirjassa ne oli kummasti pelkin ketjusilmukkalenkein tehdyt. Ihan hauska tuli tästäkin.

Suklaa-ainekset odottelivat kaapissa jo pitkään, mutta nytpä vihdoin viimein sain aikaiseksi kokeiltua herkun valmistamista. Ekolosta löytyi sopivan selkeä ja helppo ohje jolla pääsin jyvälle. Sulatin vesihauteessa kaakaovoita, kylmäpuristettua kookosöljyä ja sekaan juoksevaa hunajaa. Sitten raakakaakaojauhetta vielä sekaan. Laitoin muotteihin (eli muovirasioihin ja konvehtimuotteihin) pohjalle erinäisiä superherkkuja: hasselpähkinää, manteleita, kuivattuja karpaloita, mulperimarjaa ja hampunsiemeniä, mitä nyt äkkiseltään löytyi. Sitten suklaaseos päälle ja jäähtymään jääkaappiin. Jäähtyminen ja kovettuminen kesti suht kauan, parhaimmillaan suklaat alkoi olla vasta seuraavana päivänä. Ehkäpä kookosöljyä ja hunajaa tuli liikaa, luulen, kun ne ovat niin juoksevia koostumukseltaan. Mutta hyvältä nämä maistuivat ja uutta satsia pitäisi jo laittaa tulemaan. Varmaan seuraavan kerran makeutan suklaat intiaanisokerilla hunajan sijaan. Kuivatut marjat toivat myös makeutta ja pähkinät oli aivan ihania suklaan seassa. Olipa muuten helppoa valmistaa, suosittelen kokeilemaan!

Hiihtoloman automatka tuli hyödynnettyä neuloen. Pari pipoa piti tehdä pareiksi aiemmin tekemilleni kaulureille, eli näissä on samat langat: villaa ja alpakkaa yhdistettynä puikoille 5. Pipot on nyt mallia Jacques Cousteau, 2o 2n ja ylivetokavennukset joka puikon lopussa. Perustumput näteillä raidoilla vielä siihen päälle, lankana Schachenmayerin Regia Iglu Coloria puikoilla 3,5 mm.

Minulta kyseltiin villaista termospullon lämmikettä ja semmoinenhan syntyi käden käänteessä. Tällä kertaa kokeilin tehdä semmoisen virkkaamalla, lankana Novita Huopanen mix. Käytin kahdeksikon koukkua ja huovuttelin työn pesukoneessa pariin kertaan. Yhdestä lankakerästä tuli tämän kokoinen pussukka kun en hirvittävästi työtä venyttänyt huovutuksen jälkeen. Sopii just 0,75 l termarille ja pienemmälle oikein hyvin, jopa ruokatermari menee tähän. Taitoin pussin yläreunaa kapealti ja laitoin kuminauhan kujaan niin ei reuna löysty. Toimii lisäeristeenä ja suojaa pulloa kolhuilta.

Tänä talvena on tarvittu saappaita niin paljon että piti tehdä lapsukaiselle ihan kunnon paksuja sukkia saapaskeleille. Seikkaveikasta ja nelosen puikoilla tulee pätevät paksuhkot sukat pienemmässäkin koossa (tässä jotain 31). Päiväkoti-ikäiselle ei kannata tehdä koko sukkaa yksinomaan Seikkaveikka Raita -langalla, vaikka värit ja raidat olisi niin kivoja. Niitä kun tekee jokaisen mummo ja päiväkodin loksut on täynnä samanlaisia sukkia. Vähän kun laittaa yksiväristä johonkin sukan osaan niin lapsikin tunnistaa omansa hyvin.

Perusmallinen kauluri pitää meillä myös pintansa käytännöllisenä varusteena. Nyt jo toinen ihanan pehmeä kauluri tänä talvena syntyi Dropsin Alpaca mixistä ja Novitan Woolista yhdistämällä. Sinisestä väripinnasta tuli mukavan eläväinen kahdella langalla. Puikot oli numeroa 5 kuten edellisessä vihreässäkin versiossa. On muuten lämmin ja mukava :)